Suuryritysten verotulot maihin, joissa yritysten tuotteita kulutetaan

OECD on julkaissut ehdotuksensa erityisesti digitaalisen liiketoiminnan tulon verotusoikeuden määräytymisestä. Digiveroksi uutisissa ristitty hanke tähtää ensisijaisesti digijättien, kuten Googlen, Applen, Facebookin, Netflixin ja Amazonin ja vastaavien yritysten tulon kohdentamiseen valtioihin, joissa yritysten palveluita tosiasiallisesti kulutetaan.

Kansainvälisessä yritysten tuloverotuksessa valtion verotusoikeus on perinteisesti perustunut yrityksen fyysiseen läsnäoloon valtiossa. Nykyisen, vuosikymmeniä vanhan verojärjestelmän puitteissa on herännyt kysymyksiä siitä, pystytäänkö yhä enenevässä määrin digitalisoituvassa toimintaympäristössä allokoimaan verotettavaa tuloa oikeudenmukaisesti valtioiden kesken. Viime aikoina Ranska ja muutamat muut maat ovat pyrkineet kansallisen lainsäädännön tasolla luomaan omia digiverojaan globaaleille internet-yrityksille. Ranskassa jo voimaan ehtinyt laki on närkästyttänyt sekä paikallisen veron kohteeksi joutuneita yrityksiä, että yhdysvaltalaisia poliitikkojakin.

Kansainvälisen yritysverotuksen pelisäännöt nykyaikaisemmaksi

Tähän haasteeseen OECD pyrkii nyt vastaamaan uudella ehdotuksellaan, jonka avulla on tarkoitus muokata kansainvälisen yritysverotuksen pelisääntöjä nykyaikaisemmaksi. Uudistuksen taustalla vaikuttaa erityisesti digitaalista liiketoimintaa harjoittavien yritysten mahdollisuus tarjota palveluita ympäri maailmaa ilman fyysistä läsnäoloa kyseisissä maissa. Tästä seuraa, että nykyisen verojärjestelmän puitteissa tällaiset yritykset voivat tarjota palveluitaan asiakaskunnalleen maksamatta veroa niihin maihin, joissa palvelua käytetään ja joista yhtiön voitto kertyy. Tällä hetkellä digipalveluita tarjoavaa yritystä verotetaan pääsääntöisesti vain yrityksen sijaintivaltiossa, joka on johtanut siihen, että yritykset usein pyrkivät esittämään tulonsa siellä, missä verotus on niille edullisinta.

Vaikka ehdotus tunnetaan digiverona, se koskee tosiasiassa yleisemmin kuluttajaliiketoimintaa harjoittavia yrityksiä. Sääntelyn soveltamisalaan kuuluville yrityksille syntyisi ehdotuksen mukaan uusi verotusperuste kohdemaahan. Palvelut digitalisoituvat kiihtyvällä tahdilla ja ne tuodaan usein asiakkaiden saataville ilman yrityksen fyysistä läsnäoloa kohdemarkkinoilla ja -maassa, ja uuden verotusperusteen tulisi tuoda ratkaisu tähän ongelmaan. Tällöin yhtiötä voitaisiin verottaa kohdemaassa ilman yhtiön fyysistä läsnäoloa (käytännössä kotipaikkaa tai kiinteää toimipaikkaa), jos yritys on ”merkittävällä tavalla läsnä” kuluttajille kyseisillä markkinoilla. Yksinkertaisin tapa tämän verotusperusteen määrittelylle todennäköisesti olisi yhtiön liikevaihtoon liittyvä euromääräinen kynnysarvo.

Valtion verotusoikeuden synnyttyä, tulee seuraavaksi ratkaista, kuinka paljon tuloa valtiossa verotetaan. Nykyiset säännöt eivät toimi edellä kuvatun kaltaisissa tilanteissa, joissa verotusoikeus on tarkoitus kohdistaa sellaisten yritysten toimintaan, joilla ei ole fyysistä preesensiä kyseisessä maassa.

Toteutuessaan ehdotettu järjestelmä ohittaisi soveltamistilanteissa kansainvälisen verotuksen perustavat säännöt kiinteästä toimipaikasta ja markkinaehtoperiaatteesta yksittäisessä tilanteessa. Se ei kuitenkaan syrjäyttäisi tai kumoaisi nykyisiä siirtohinnoitteluperiaatteita, kiinteää toimipaikkaa tai markkinaehtoperiaatetta vaan niitä sovellettaisiin jatkossakin ehdotetun uuden mallin ohella ja tilanteissa, joihin uusi sääntely ei tulisi soveltumaan. Ehdotus tähtää kuluttajaliiketoiminnan rutiinivoiton ylittävän tuoton allokoimiseen valtioihin, joissa yhtiön palveluita kulutetaan. Säännöksen tarkoituksena on kiristää suurten kuluttajaliiketoimintayhtiöiden verotusta ja ehdotuksessa on esitetty sääntelyn kynnysarvoksi 750 miljoonan euron liikevaihtorajaa.

Ehdotuksen keskeneräisyys ja jatkoselvittely

OECD:n tavoitteena on, että uudistuksen nojalla toteutettu sääntely on ennakoitavaa ja yllätyksetöntä ja se pyrkii saamaan ehdotuksensa valmiiksi vuoden 2020 aikana. Riskinä on, että mikäli yhteistä digiveromallia ei luoda ajoissa, niin yhä useammat valtiot säätävät omia uusia verolakejaan ja aiheuttavat toimillaan haitallisia seurauksia sekä kansainväliselle verojärjestelmälle, että kansainväliselle kaupalle.

Keskuskauppakamarin Suuressa Veropäivässä 9.10.2019 puhuneen OECD:n vero-osaston varajohtaja Grace Perez-Navarron mukaan Suomi ei lähtökohtaisesti menettäisi verotuloja uudistuksen johdosta. Tällaisia arvioita on verraten vaikea tehdä, sillä ehdotus on yksityiskohdiltaan niin avoin, ettei sen perusteella voida tehdä mielekkäitä arvioita ehdotuksen vaikutuksista yksittäisten valtioiden verokertymään.

Ehdotus sisältää useita avoimia ja kysymyksiä herättäviä kohtia ja OECD toteaa, että asiassa tarvitaan jatkoselvityksiä. Ehdotuksessa ei ole vielä esimerkiksi täsmällisiä rajauksia sääntelyn alle kuuluvista toimialoista ja yhtiöiden kokoluokista. OECD:n ehdotusta voisi kuvailla eräänlaiseksi viitekehykseksi ja perustelluksi keskustelun aloitukseksi, jotta asiassa päästäisiin etenemään kohti yhdenmukaisia periaatteita eri valtioissa. OECD pyytää ehdotukseen lausuntoja ja järjestää asiasta kuulemistilaisuuden marraskuun lopussa.

**

Blogikirjoituksen on kirjoittanut Rantalaisen kansainvälisen verotuksen asiantuntijat Hannu Heinonsalmi (050 571 0613, hannu.heinonsalmi@rantalainen.fi) ja Tuija Saarinen (010 321 6712,  tuija.saarinen@rantalainen.fi).

Lue lisää kansainvälisen verotuksen palveluistamme