Työn teettäjän ja työn tekijän välillä solmittavan sopimuksen tyyppi on tärkeä lähtökohta palkan ja työkorvauksen rajanvedossa. Ratkaisevaa on työn tekemisen tosiasiallinen luonne. Vaikka lähtökohtaisesti työsopimuksen perusteella maksetaan palkkaa ja toimeksiantosopimuksen perusteella puolestaan työkorvausta, sopimuksen nimi ei yksinään ratkaise suorituksen verokohtelua.
Palkan ja työkorvauksen välinen rajanveto verotuksessa
Palkan ja työkorvauksen rajanveto perustuu entistä enemmän kokonaisharkintaan ja osapuolten väliseen sopimukseen. Arvioinnissa painotetaan työn tekemisen olosuhteita sekä sopimuksen sisältöä. On tärkeää ymmärtää palkan ja työkorvauksen ero, jotta ohjeistusta voidaan soveltaa oikealla tavalla käytännössä.
- Palkalla tarkoitetaan työ- tai virkasuhteessa maksettavaa vastiketta, kuten palkkaa, palkkioita, etuuksia ja muita korvauksia.
- Työkorvaus puolestaan on työstä, tehtävästä tai palveluksesta maksettava korvaus, joka ei perustu työ- tai virkasuhteeseen.
Näiden kahden suorituksen erottaminen on keskeistä verotuksessa, sillä maksajan ja saajan velvollisuudet määräytyvät sen mukaan, onko kyse palkasta vai työkorvauksesta.
Keskeinen ero käsitteiden välillä liittyy niiden verokohteluun. Työkorvaus katsotaan pääsääntöisesti saajansa elinkeinotoiminnan tuloksi. Poikkeuksena on pienimuotoinen ja satunnainen toiminta, jossa korvaus verotetaan saajan henkilökohtaisena ansiotulona. Tällaisissa tilanteissa henkilö ei harjoita varsinaista yritystoimintaa eikä ole työsuhteessa työn teettäjään. Palkka puolestaan verotetaan aina saajansa henkilökohtaisena ansiotulona.
Verohallinnon ohjeistuksen mukaan työkorvausta voidaan maksaa myös yksityishenkilölle, jos kyseessä ei ole työsuhde eikä toiminta ole elinkeinotoimintaa. Tällöin työkorvaus verotetaan henkilökohtaisena ansiotulona. Työkorvausta voidaan maksaa myös silloin, kun suorituksen saaja on esimerkiksi toiminimiyrittäjä, osakeyhtiö tai muu yritys.
Sopimuksen merkitys verotuksellisessa arvioinnissa
Sopimuksella on keskeinen merkitys arvioitaessa, onko kyse palkasta vai työkorvauksesta. Verohallinnon ohjeistuksen tavoitteena on selkeyttää yksittäisistä toimeksiannoista maksettavien suoritusten käsittelyä ja niiden luokittelua.
Osapuolet voivat solmia keskenään joko työsopimuksen tai toimeksiantosopimuksen. Sopimusta laadittaessa on tärkeää varmistaa, että sen muoto, sisältö ja osapuolten tosiasiallinen toiminta ovat keskenään yhdenmukaisia ja kuvaavat oikein työn tekemisen luonnetta. Verohallinnon ohjeistuksessa korostetaan, että ratkaisevaa on työn tekemisen tosiasiallinen luonne, ei pelkästään sopimuksen nimi. Jos kaikki työsuhteen tunnusmerkit täyttyvät, kyseessä on palkka, vaikka sopimus olisi nimetty toimeksiannoksi.
Kokonaisarvioinnissa huomioidaan muun muassa työnjohto-oikeus, työn tekemisen paikka ja aika, työvälineet sekä työn suorittajan asema suhteessa työn teettäjään.
Asiantuntija apunasi
Rantalaisen asiantuntija avustavat mielellään sopimusten laatimisessa sekä sen määrittämisessä, katsotaanko korvaus verotuksessa palkaksi vai työkorvaukseksi.