Hiilijalanjälkilaskennan yhteydessä törmää väistämättä termeihin Scope 1, Scope 2 ja Scope 3. Jaottelu kuulostaa tekniseltä, mutta sen idea on yksinkertainen. Se kertoo, mistä päästöt syntyvät ja kuka niihin voi vaikuttaa. Tässä blogissa käymme läpi, mitä kansainvälisen kasvihuonekaasuprotokollan mukainen ”scope” käytännössä tarkoittaa ja millaisista lähteistä eri alojen yritysten päästöt tyypillisesti syntyvät.
Miksi päästöt jaetaan kolmeen luokkaan?
Organisaatiotason hiilijalanjälkilaskentaan tarkoitettu kansainvälinen kasvihuonekaasuprotokolla (eng. GHG-protocol), jakaa yrityksen päästöt kolmeen kokonaisuuteen eli ”scopeen” sen mukaan, syntyvätkö päästöt yrityksen omasta toiminnasta vai sen arvoketjusta. Jaottelun tarkoitus ei ole tehdä laskennasta monimutkaista, vaan auttaa hahmottamaan, mihin päästöihin yritys voi vaikuttaa suoraan omilla päätöksillään ja mihin taas välillisesti esimerkiksi hankintojen kautta.
Jaottelu varmistaa myös, ettei samoja päästöjä lasketa kahteen kertaan eri yritysten raporteissa. Sama päästö voi nimittäin kuulua eri yrityksillä eri scopeen. Esimerkiksi kuljetuksen päästöt ovat kuljetusyritykselle Scope 1 -päästöjä eli toiminnan suoria päästöjä, mutta kuljetuspalvelun ostavalle yritykselle nämä ovat arvoketjun päästöjä eli Scope 3 -päästöjä. Ratkaisevaa on, kuka omistaa päästölähteen tai hallinnoi sitä.
Kerroimme edellisessä blogissamme, miten hiilijalanjäljen laskenta onnistuu ketterästi suoraan talousdatasta. Nyt pureudumme siihen, mitä laskennan kolme kokonaisuutta pitävät käytännössä sisällään.
Liiketoiminnan suorat päästöt lukeutuvat Scope 1:seen
Scope 1 kattaa päästöt, jotka syntyvät suoraan yrityksen omistamista tai hallinnoimista lähteistä. Käytännössä kyse on useimmiten polttoaineiden käytöstä. Tyypillisiä Scope 1 -päästölähteitä ovat esimerkiksi:
- yrityksen omat ajoneuvot (esim. pakettiautot, kuorma-autot, työsuhdeautot)
- työkoneet, kuten trukit, kaivinkoneet ja muut polttomoottorikäyttöiset laitteet
- kiinteistöjen oma lämmöntuotanto, esimerkiksi öljy- tai kaasukattila
- teollisuuden prosessipäästöt sekä kylmälaitteiden kylmäainevuodot.
Moni pk-yritys yllättyy siitä, kuinka suppea tai laaja oma Scope 1 lopulta on. Asiantuntijayrityksellä, joka toimii vuokratiloissa ilman omia autoja, Scope 1 voi olla käytännössä nolla. Kuljetus- tai rakennusalan yrityksellä se taas voi olla merkittävin yksittäinen päästökokonaisuus.
Kuitenkin esimerkiksi alihankkijoiden suorittamat kuljetukset tai työntekijöiden omilla autoilla ajetut työmatkat eivät kuulu Scope 1:een, vaan ne lasketaan arvoketjun päästöihin eli Scope 3:een. Yleisin väärinkäsitys koskee tätä rajanvetoa. Ratkaisevaa päästöjen jyvittämisen kannalta on, kenen hallinnassa kyseinen päästölähde on.
Ostoenergian epäsuorat päästöt muodostavat Scope 2:sen
Scope 2 kattaa ostetun energian eli sähkön, kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen tuotannosta syntyvät päästöt. Päästöt syntyvät fyysisesti energiantuottajan laitoksella, mutta ne lasketaan energian käyttäjän hiilijalanjälkeen, koska kulutus aiheutuu yrityksen toiminnasta.
Käytännössä Scope 2 tarkoittaa useimmilla yrityksillä toimisto-, myymälä- tai tuotantotilojen sähkönkulutusta ja lämmitystä. Lähtötiedot löytyvät yleensä helposti energialaskuilta tai ne saa pyydettäessä energiayhtiöltä.
Vuokratiloissa toimivia yrityksiä voi askarruttaa, kuuluuko ostoenergia laskentaan, jos sähkö tai lämpö sisältyy vuokraan? Vastaus on, että yrityksen käyttämissä tiloissa kulutettu energia kuuluu kyllä laskentaan, vaikka laskua ei saisikaan suoraan energiayhtiöltä. Jos kulutustietoa ei ole saatavilla, se voidaan arvioida esimerkiksi tilojen pinta-alan perusteella.
Scope 2 -päästöt ovat myös se osa hiilijalanjälkeä, johon yritys voi vaikuttaa nopeimmin. Ostoenergian päästöt lasketaan ja raportoidaan sekä sijaintiperusteisesti (alueen keskimääräisellä päästökertoimella) että markkinaperusteisesti (yrityksen omien energiasopimusten mukaan). Siirtymällä esimerkiksi alkuperätakuilla varmennettuun uusiutuvaan sähköön yritys voi pienentää markkinaperusteisia Scope 2 -päästöjään merkittävästi jo yhdellä päätöksellä.
Arvoketjun päästöt eli Scope 3 on usein suurin päästölähde
Scope 3 kattaa kaikki muut yrityksen toiminnasta aiheutuvat epäsuorat päästöt, jotka syntyvät arvoketjussa ennen raportoivan yrityksen omaa toimintaa ja sen jälkeen. Useimmilla yrityksillä Scope 3 muodostaa selvästi suurimman osan kokonaispäästöistä, tyypillisesti 70–90 prosenttia. Erityisesti palvelu- ja kaupan alan yrityksillä lähes koko hiilijalanjälki voi syntyä arvoketjussa.
GHG-protokolla jakaa Scope 3 -päästöt viiteentoista kategoriaan:
- Ostetut tuotteet ja palvelut: yrityksen hankkimat materiaalit, tavarat ja palvelut raaka-aineista IT- ja siivouspalveluihin.
- Investointihyödykkeet: koneiden, laitteiden, kaluston ja rakennusten valmistuksen päästöt.
- Polttoaine- ja energiahankintojen muut päästöt: muun muassa polttoaineiden tuotanto ja jakelu sekä sähkön siirtohäviöt.
- Ostokuljetukset ja jakelu: yrityksen maksamat tavarankuljetukset ja logistiikkapalvelut.
- Toiminnassa syntyvät jätteet: jätteiden ja jätevesien käsittelyn päästöt.
- Liikematkustus: esimerkiksi lennot, junamatkat, taksit ja hotelliyöpymiset.
- Työmatkaliikenne: henkilöstön kodin ja työpaikan väliset matkat.
- Vuokratut hyödykkeet: yrityksen vuokraamien tilojen ja laitteiden päästöt, elleivät ne jo sisälly Scope 1:een tai 2:een.
- Myytyjen tuotteiden kuljetus ja jakelu: asiakkaan järjestämät tai maksamat kuljetukset.
- Myytyjen tuotteiden jatkojalostus: välituotteiden jalostaminen asiakkaiden prosesseissa.
- Myytyjen tuotteiden käyttö: esimerkiksi myytyjen laitteiden käytön aikana kuluttama energia.
- Myytyjen tuotteiden loppukäsittely: tuotteiden kierrätys ja hävittäminen elinkaaren lopussa.
- Vuokralle annetut hyödykkeet: yrityksen muille vuokraamien tilojen ja laitteiden käytön päästöt.
- Franchising: franchise-toimipisteiden päästöt.
- Sijoitukset: sijoituskohteiden ja rahoitettujen hankkeiden päästöt.
Kaikki 15 päästökategoriaa ovat harvoin kaikki olennaisia. Pääsääntöisesti 5–10 olennaista päästökategoriaa on sen sijaan realistisempi arvio yhdelle yritykselle. Se, mitkä kategoriat ovat lopulta kullekin yritykselle olennaisia, riippuu täysin liiketoiminnasta.
Esimerkiksi valmistavassa teollisuudessa ostetut materiaalit ja komponentit muodostavat usein suurimman osan päästöistä, ja energiaa kuluttavia laitteita valmistavalla yrityksellä myös myytyjen tuotteiden käytönaikaiset päästöt voivat nousta merkittäviksi. Asiantuntijayrityksellä puolestaan painottuvat ostopalvelut, IT-hankinnat ja matkustaminen, kun taas kaupan alalla korostuvat myytävät tuotteet ja niiden kuljetukset.
Scope-jaottelu on johtamisen työkalu, ei byrokratiaa
Kun yritys tietää, missä sen päästöt syntyvät, se tietää myös, mihin päästövähennystoimet kannattaa kohdistaa. Scope-jaottelu ei siis ole raportointibyrokratiaa, vaan käytännön työkalu: Scope 1- ja 2-päästöihin yritys voi vaikuttaa suoraan omilla valinnoillaan, kuten kalusto- ja energiaratkaisuilla, kun taas Scope 3 ohjaa katsomaan hankintoja, kumppaneita ja koko arvoketjua.
Haluatko tunnistaa yrityksesi keskeiset päästölähteet, sekä tietää, mitä hiilijalanjälkilaskentaan olisi hyvä ottaa mukaan? Lue lisää täältä.
Me Rantalaisella yhdistämme taloushallinnon tiedon ja vastuullisuusasiantuntijuuden, jolloin saat yhden kumppanin kautta apua tiedonkeruuseen kirjanpidon kautta, että asiantuntevan GHG-protokollan mukaisen laskennan.
Ota yhteyttä asiantuntijoihimme maksuttoman tarvekartoituksen sopimiseksi.
Ota yhteyttä