Kun EU kevensi kestävyysraportoinnin sääntelyä Omnibus-paketilla, moni ennusti vastuullisuustyön ja sen merkityksen hiipuvan. Ennuste ei toteutunut, vaan työ ainoastaan muutti muotoaan. Pakollisen CSRD-raportoinnin ulkopuolelle jääneet pk-yritykset laativat nyt vastuullisuuskatsauksia ja kevyitä raportteja aiempaa useammin, koska tietoja kysytään niiltä joka tapauksessa. Avoimeksi jää lähinnä raportin muoto. Riittääkö vapaamuotoinen katsaus, vai onko viisaampaa noudattaa standardia?
Miksi pienikin yritys raportoi?
Kestävyysraportointidirektiivi CSRD ei koske pk-yrityksiä suoraan, mutta niiden suurimmat asiakkaat ja rahoittajat kuuluvat usein sen piiriin. Arvoketjustaan raportoiva suuryritys tarvitsee toimittajiltaan esimerkiksi päästö-, henkilöstö- ja toimitusketjutietoja. Useimmiten tietopyyntö tulee vastaan tarjouskilpailussa, jossa tarjouksen liitteeksi pyydetään vastuullisuusraportti. Pk-yrityksen vastuullisuustyön taustalla ovat siis hyvin arkiset liiketoiminnan syyt, kuten pääsy suurten yritysten toimitusketjuihin, menestys tarjouskilpailuissa ja edullisempi rahoitus.
Tällä on kääntöpuolensa. Pienen yrityksen pöydälle voi kertyä kymmeniä kyselylomakkeita, jokaiselta asiakkaalta omanlaisensa. Jos koottua raporttia ei ole, samat tiedot kaivetaan esiin aina uudelleen ja muotoillaan joka kerta vähän eri tavalla.
Kaksi tapaa raportoida
Vapaamuotoinen vastuullisuuskatsaus on kevyt ja nopea laatia. Sen sisällön voi valita vapaasti sen mukaan, mitä yritys haluaa tuoda esiin ja mitä sidosryhmät odottavat. Katsaus sopii hyvin tilanteeseen, jossa yritys haluaa kuvata vastuullisuuttaan omin sanoin eikä esimerkiksi numeerisia tietopyyntöjä vielä tule kovin paljon.
Vapaassa muodossa on kuitenkin syytä olla tarkkana väitteiden kanssa. Kun tekstiä ei sido mikään valmis malli, siihen livahtaa helposti yleisluontoisia ilmauksia, kuten “ympäristöystävällinen” tai “hiilineutraali”. EU:n uudet viherväittämiä koskevat säännöt eli EmpCo-direktiivi kieltävät tällaiset väitteet kuluttajille suunnatussa kaupallisessa viestinnässä, jos niitä ei pystytä näyttämään toteen. Jäsenmaiden on sovellettava sääntöjä 27.9.2026 alkaen. Jos yritys myy kuluttajille ja katsaus näkyy esimerkiksi sen verkkosivuilla tai markkinoinnissa, jokainen väite on hyvä käydä läpi uusien vaatimusten valossa. Direktiivin sisällöstä ja vaikutuksista on lisää tässä kirjoituksessa.
Standardoitu raportti puolestaan laaditaan EU:n Vapaaehtoisen standardin (VS, Voluntary Standard) mukaan. Standardi on tarkoitettu yrityksille, joilla on alle 1 000 työntekijää, ja oli aiemmin nimeltään VSME-standardi (sisältö ei ole muuttunut, vain nimi). Komissio vahvisti sen tänä syksynä voimaan tulleella delegoidulla asetuksella, josta kerromme tarkemmin erillisessä kirjoituksessa.
Standardin suurin etu on vertailukelpoisuus. Kun raportti noudattaa kaikille yhteistä mallia, asiakas ja pankki löytävät etsimänsä tiedot heti, eikä samoja lukuja tarvitse muokata moneen eri muotoon. Yksi raportti kattaa ison osan siitä, mitä asiakkaat ja rahoittajat kysyvät, ja siksi standardi on monelle hyvä valinta.
Kahdesta vaihtoehdosta ei myöskään ole pakko valita vain toista. Standardi sallii nimenomaisesti raportin täydentämisen omilla mittareilla ja kuvauksilla. Moni yritys päätyykin yhdistelmään, jossa standardin mukaisen tietopohjan rinnalla on vapaampi, yrityksen näköinen osuus. Siinä voi kertoa, miten vastuullisuustyö on edennyt, mikä tilanne on nyt ja mihin seuraavaksi pyritään.
Toimiala ratkaisee painotukset
Raportin sisältö ja laajuus mitoitetaan aina toimialan ja yrityksen tilanteen mukaan. Valmistavassa teollisuudessa keskeisiä ovat yleensä energiankulutus, Scope 1- ja Scope 2 -päästöt sekä tärkeimpien hankintojen ympäristöjalanjälki. Kuljetus- ja logistiikka-alalla painopiste on kuljetusten päästöissä, jotka lasketaan esimerkiksi polttoaineenkulutuksen ja kalustotietojen perusteella ja suhteutetaan esimerkiksi tonnikilometreihin. Palvelu- ja asiantuntijayrityksissä korostuvat usein henkilöstö, tietoturva ja kädenjälki eli palvelujen asiakkaille tuottama myönteinen vaikutus.
Toimialasta riippumatta raportointi kannattaa rakentaa sen tiedon varaan, joka yrityksellä jo on. Paljon tarvittavasta tiedosta löytyy valmiiksi kirjanpidosta. Esimerkiksi energia-, polttoaine- ja hankintakuluja käytetään usein raportoinnin lähtötietoina.
Mistä lähteä liikkeelle?
Ensimmäiseksi on hyvä selvittää, mitä asiakkaat ja muut sidosryhmät haluavat yrityksen vastuullisuudesta tietää. Asiaa voi kysyä heiltä suoraan, eikä seuraavaa lomaketta tarvitse jäädä odottamaan. Sen jälkeen olemassa oleva tieto kootaan jäsenneltyyn muotoon ja päätetään, riittääkö kevyt katsaus vai tehdäänkö standardin mukainen raportti. Jos standardi valitaan, ratkaistavaksi jää vielä, riittääkö perusmoduuli vai tarvitaanko lisäksi laajennettu moduuli.
Huolellisesti laadittu raportti hyödyttää myös yritystä itseään, sillä se auttaa näkemään, missä on jo onnistuttu ja mitä on vielä varaa kehittää. Sidosryhmille se on joka tapauksessa uskottava osoitus siitä, että vastuullisuutta tehdään tosissaan.
Rantalaisen vastuullisuusasiantuntijat apunasi
Rantalaisen vastuullisuusasiantuntijat auttavat yritystäsi vastuullisuusraportoinnin tekemisessä ja yrityksellesi sopivan raportointimallin valinnassa.
Rantalaisen vastuullisuuspalvelut