Kansainvälinen verotus

Kansainvälistymisessä verotus on vain yksi pieni osa-alue, mutta se aiheuttaa merkittäviä haasteita, jos sitä ei ole otettu huomioon.

Tyypillisesti kansainvälistymiseen liittyvät kysymykset tuloverotuksen ja arvonlisäverotuksen kiinteistä toimipaikoista, viranomaisrekisteröinneistä ja -raportoinneista, sekä työntekijöiden verovelvollisuudesta. Lisäksi verotuksen ulkopuolelta kysymyksiä herää usein liittyen esimerkiksi lähetettyjen työntekijöiden ilmoituksiin, paikallisesti sovellettaviin työehtosopimuksiin, työsopimuksien komennusliitteisiin, sosiaaliturvan määräytymiseen ja kirjanpidon kustannuspaikkoihin. Näissä kaikissa kansainvälistymisen kysymyksissä kokeneet asiantuntijamme ovat apunasi.

Rantalainen toimii jo Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa, joten näiden osalta saat palvelua yhden luukun periaatteella – muiden maiden osalta palvelemme kattavan yhteistyöverkostomme avulla.

Välillä verosopimus vaikuttaa päällisin puolin selkeältä, kun sitä lukee vain omista lähtökohdista käsin. Kansainväliseen verotukseen erikoistuneet asiantuntijamme kiinnittävät huomiota myös varsinaisen tulotyyppiartiklan ulkopuolelle taikka siinä mainittujen käsitteiden merkityssisältöön ulkomaisin silmin katsottuna. Tällöin tulee huomioitavaksi  verosopimuksen tulkinnan pelisäännöt, jotka vastaavat mm. seuraaviin kysymyksiin:

• Minkä valtion lainsäädäntö määrittää mitä tarkoitetaan ”epäitsenäisellä työllä”?
• Voiko käyttää OECD:n vuoden 2017 kommentaaria, kun tulkitaan 1973 solmittua verosopimusta? Ja jos voi, missä tilanteissa ja millä edellytyksillä?
• Sovelletaanko verosopimusta oikeushenkilöön, joka ei kuitenkaan ole verosubjekti, eli verotus tapahtuu osakkaan tasolla?
• Voisiko kiinteän toimipaikan aiheuttava toiminta sittenkin olla ”avustavaa” – miten ja millä kriteereillä se määritetään?

Asiantuntijamme osaavat vastata näihin, sekä moniin muihin kiperiin tulkintatilanteisiin.

Kokemuksemme perusteella kiinteä toimipaikka muodostuu yllätyksenä erityisesti rakennus- ja asennuspalveluiden tai epäitsenäisen myyntiedustajan välityksellä.

Rakennustoiminnassa tulkinnallisia haasteita aiheuttavat toistuvat sopimukset samalle ulkomaiselle asiakkaalle, projektien aikataulujen venymiset, työvoiman vuokraustilanteet, sekä sen arviointi olisiko toiminta kohteessa määriteltävissä enemmänkin esimerkiksi valvonnaksi kuin rakentamispalveluksi – ja onko tällä semantiikalla mitään väliä lopputuloksen kannalta.

Myyntiedustajan osalta riskipaikkoja ovat puutteellinen taloudellisen ja oikeudellisen itsenäisyyden arviointi ja toisaalta se, että on ajateltu, ettei tytäryhtiö voisi toimia emoyhtiön epäitsenäisenä edustajana, ja siten aiheuttaa emoyhtiölle kiinteää toimipaikkaa.

Edellä mainittujen yllätysten osalta muistamme aina arvioida, olisiko toiminnassa sittenkin kyse avustavasta ja/tai valmistelevasta toiminnasta, mikä on useimmissa verosopimuksissa säädetty poikkeukseksi kiinteän toimipaikan muodostumisen osalta.

Strategisessa lähestymistavassamme ajattelemme myös kokonaiskuvaa pidemmällä aikavälillä, sekä pohdimme kuhunkin tilanteeseen sopivinta ratkaisua.

Tosiasiallinen johtopaikka Suomessa voi aiheuttaa monia työläitä kerrannaisvaikutuksia, eikä vähintään siksi, että kyse on Suomen näkökulmasta niin uudesta sääntelystä. Tämän vuoksi monissa tilanteissa prosesseja ei ole vielä muodostunut ja erityisesti verosopimusten tulkinnoissa sekä kaksinkertaisen verotuksen poistamisessa on vielä epäselvyyksiä.

Onko verosopimuksessa tarkoitettu ”johtopaikka” sama asia kuin Suomen tuloverolaissa tarkoitettu ”tosiasiallinen johtopaikka”?

Mitkä seikat määrittävät tosiasiallisen johtopaikan, ja voiko sen välttää tekemällä päätökset aina ulkomailla? Miten etäosallistuminen kokouksiin vaikuttaa tosiasiallisen johtopaikan muodostumiseen?

Näihin ja moniin muihin kysymyksiin olemme jo selvittäneet vastaukset – onko sinun kysymyksesi seuraava.

Kiinteä toimipaikka toimii kansainvälisessä verotuksessa eri valtioiden verotusoikeuden laajuutta määrittävänä konseptina – ja siksi on olennaista ymmärtää miten ja kuinka paljon kukin valtio voi vaatia tuloa kohdennettavaksi. Jos paikalliselle verohallinnolle antaa vapaat kädet, on riskinä, ettei Suomen Verohallinto hyväksy ylenpalttista tulon kohdistamista – erityisesti jos sovellettava verosopimus määrittää kaksinkertaisen verotuksen poistettavan vapautusmenetelmällä.

Kohdistamiseen liittyy myös hankalammat kysymykset esimerkiksi pääliikkeelle maksettavien fiktiivisten korkomenojen vähennyskelpoisuudesta. Jos ne saadaan vähentää, on seuraavaksi arvioitava myös mikä on oikea korkotaso kyseiselle transaktiolle. Arviointi tapahtuu OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden pohjalta.

Lisäksi siirtohinnoittelukysymykset nousevat esiin erityisesti sellaisten konserniyhtiöiden osalta, jotka tuottavat jotakin palvelua vain konsernin sisäisesti, jolloin konsernilla itsellään ei ole ulkoisia verrokkeja suoraan saatavilla. Käytännössä tällöin tulee ensin määrittää soveltuva siirtohinnoittelumenetelmä, jolloin transaktion hinta voidaan määrittää Verohallinnon näkökulmasta riittävällä tarkkuudella ja oikeudenmukaisen verokertymän varmistamiseksi.

Vaatimalla ulkomailla maksettua veroa sellaisenaan Suomessa hyvitettäväksi voi vastauksena olla tiukka EI ja veronkorotus. Hyvityksen osalta tulee ensin varmistaa se, onko tulon lähdevaltiolla ollut edes verotusoikeutta siihen tuloon, ja jos on, monenko prosentin osalta.

Tämän jälkeen tulee laskea hyvityksen enimmäismäärä Suomessa. Käytännössä pitää laskea se mitä samasta tulosta on Suomessa maksettu veroa. Tältä osin on erityisen tärkeää huomioida, että se miten verotettava nettotulo ulkomailla on laskettu vastaa harvoin sitä tapaa, miten verotettava tulo olisi Suomessa laskettu. Siten ulkomaisen kirjanpitäjän laskelmat eivät aina päde Suomessa.

Lisäksi tulee suhteuttaa ulkomailta saatujen tulojen osuus kotimaasta saatuihin tuloihin ja niistä maksettuihin veroihin. Kaikkien edellä mainittujen vaiheiden jälkeen tulee vielä ilmoittaa kyseiset seikat oikein veroilmoituksilla ja liitelomakkeilla.

Kuulostaako työläältä? Sitä se joskus onkin, mutta me autamme sinua.

EU:n sisällä yritysjärjestelyjen veroneutraaliudesta oli aluksi säädetty vain sulautumisten osalta, mutta nykyään säännökset löytyvät myös liiketoimintasiirtoon, jakautumiseen, kotipaikan siirtoon ja osakevaihtoon. Lisäksi 1.1.2026 alkaen Suomen verolainsäädäntö sallii tietyissä tilanteissa osakevaihdon myös EU:n ulkopuolisiin valtioihin.

Avustamme rajat ylittävien yritysjärjestelyjen toteuttamisessa erityisesti vero- ja yhtiöoikeuden näkökulmasta. Pystymme tarjoamaan asiantuntijuutta suunnittelusta toteutukseen useimpien EU-maiden osalta.

Vaikka ulkomaille ei kiinteää toimipaikkaa muodostuisikaan, voi työntekijöiden henkilökohtainen verovelvollisuus silti syntyä ulkomaille.

Tyypillisesti verovelvollisuuden perusteena on ulkomailla vietettyjen päivien lukumäärä taikka se, että kyseinen maa soveltaa ns. ”taloudellisen työnantajan” -käsitettä, jolloin jo se, että asiakkaan voidaan välillisesti väittää maksavan työntekijän palkan voi riittää verovelvollisuuden syntyyn.

Lisäksi vahva lähtökohta on, että työntekoon sovelletaan aina työntekovaltion työlainsäädäntöä, ellei jokin vaihtoehtoinen työlainsäädäntö tarjoa työntekijälle parempaa turvaa. Tämän selvittäminen voi olla työlästä ilman kansainvälistä asiantuntijoiden verkostoa – ja siksi se onkin meille helppoa.