Kirjoittaja Rantalainen

Sähköiset julkaisut ja e-kirjat siirtyivät 1.7.2019 alkaen alennetun arvonlisäverokannan piiriin. Sähköisessä muodossa olevien julkaisujen myyntiin on sovellettu aiemmin yleistä 24% verokantaa, mutta muutoksen myötä verokanta alennettiin 10 %:iin.

Muutokset kohdistuivat myös sanoma- ja aikakauslehtien irtonumeroihin, joiden verokanta aleni sähköisten julkaisujen tavoin 10 %:iin. Sen sijaan tietokoneohjelmien ja -pelien sekä pääasiassa video- ja äänisisältöön keskittyvien julkaisujen myyntiä ei edelleenkään lueta alennetun verokannan piiriin kuuluviksi, joten niihin sovelletaan myös jatkossa yleistä 24 %:n verokantaa. Kirjojen verokantaa koskevien muutosten taustalla on EU:ssa aiemmin saatu yhteisymmärrys alennetun verokannan soveltamisalasta, joka johti EU-direktiivin säännösten yhtenäistämiseen julkaisujen jakelukanavasta riippumatta.

Yhtenäisyyttä verotuskäytäntöön

Rantalaisen arvonlisäveroasiantuntija Mikko Heiskasen mukaan muutoksia on odotettu pitkään ja ne ovat tervetulleita.

”Sähköisten julkaisujen, e-kirjojen ja lehtien irtonumeroiden arvonlisäverotusta koskevat muutokset tuovat yhtenäisyyttä julkaisujen myyntiä koskevaan verotuskäytäntöön. Sähköiset julkaisut ovat olleet aiemmin arvonlisäverotuksellisesti eriarvioisessa asemassa perinteisiin paperisiin kirjoihin ja lehtiin verrattuna.”

”Julkaisukanavista riippuva verotus on aiheuttanut myös runsaasti tulkintaongelmia esimerkiksi kirjojen ja lehtien käsitteisiin liittyen. Verotuskäytännön yhtenäistäminen tuo apua paitsi tulkinnallisiin ongelmiin, myös siirtää verotusta paremmin nykyajan markkinoilla vallitsevaa trendiä eli digitalisoitumista tukevaksi.”

Kirjan määritelmän tulkintaongelmat

Uusien säännösten ei kuitenkaan odoteta ratkaisevan kaikkia aihepiirin verotukseen liittyviä tulkintaongelmia.

”Verohallinnon ohjeiden perusteella on todennäköistä, että tulkintaongelmat vähenevät, mutta niistä ei kuitenkaan päästä eroon. Jatkossa hankaluuksia voi aiheuttaa esimerkiksi uudistettu kirjan määritelmä, jonka täyttymistä Verohallinto pitää kunkin julkaisun kohdalla edellytyksenä alennetun verokannan soveltamiseksi.”

”Käsitteellisesti kirjan määritelmä täyttyy, mikäli julkaisu koostuu pääasiassa tekstimuodossa olevasta aineistosta. Muussa, kuin tekstimuodossa oleva aineisto saa olla vain ”täydentävässä” roolissa osana kokonaisuutta. Mikäli tilanne ei ole tämä, julkaisun ei välttämättä katsota täyttävän kirjan määritelmää, jolloin sen myynti voidaan katsoa yleisen 24 %:n verokannan piiriin kuuluvaksi. Tämä voi olla haaste esimerkiksi verkkopohjaisia opetuspalveluja myyvien yritysten näkökulmasta. Verkossa tarjottavat harjoitusohjelmat sisältävät tavanomaisesti kirjapohjaisen aineiston lisäksi kuva- ja videomateriaalia sekä interaktiivisia harjoitustehtäviä. Kirjan määritelmän täyttymisen arvioiminen voi tällöin mennä hankalaksi. Sama koskee myös muita sähköisiä julkaisuja, jotka sisältävät tekstin lisäksi kuvia, videoita tai ääntä.”

Tulkintaongelmat tulevat siis valitettavasti säilymään, vain painotus muuttuu julkaisun sisältöön keskittyväksi. Helpotusta on tietenkin luvassa ajan kanssa, kun ohjeet tarkentuvat ja saadaan uutta oikeuskäytäntöä.

Rantalaisen asiantuntijat palvelevat yrittäjiä verotukseen liittyvissä erityiskysymyksissä. Mikäli sinulla herää kysymyksiä tähän tai muihin arvonlisäverotuksen aiheisiin liittyen, asiantuntijatiimimme on niiden ratkaisemisessa mielellään avuksi.Tutustu myös tarjoamiimme yritysverotuksen palveluihin.

Mikko_Heiskanen

 

 

 

 

 

Blogikirjoituksen on kirjoittanut Rantalaisen arvonlisäveroasiantuntija Mikko Heiskanen (010 3216 738 tai mikko.heiskanen@rantalainen.fi).